Siirtolapuutarha itselle

Oletko kuullut puhuttavan siirtolapuutarhasta? Minua aihe alkoi kiinnostamaan ja lähdin selvittämään, mistä tässä oikein on kyse ja voiko tällaisen puutarhan hankkia itselleen. Siirtolapuutarhojen juuret ovat 1700-luvulla ja ajatus on syntynyt Englannissa, jossa haluttiin tarjota köyhille pieniä palstoja viljelemistä varten. Ne kuitenkin yleistyivät 1800-luvulla ja niistä on myös kirjattu useiden maiden lakeihin. Suomessa toimintaa esiteltiin 1900-luvun alussa ja Porvooseen perustettiin 1915 siirtolapuutarhayhdistys. Vuonna 1918 Tampereelle perustettiin puutarha ja Helsinkiin vuonna 1918. Suomen siirtolapuutarha yhdistys perustettiin vuonna 1930. Nykyään siirtolapuutarhoja on useita eri kaupunkien alueilla ja niitä löytyy ympäri Suomea.

Siirtolapuutarha on alue, joka on jaettu 200-250 neliön palstoihin ja palstalla sijaitsee pieni mökki. Tutkittua asiaa siirtolapuutarhaa ei tarvitse hakea vaan sen voi myös suoraan ostaa. Mökkiä ei voi myöskään vuokrata vaan sen ehtona on ostaminen. Ostaminen on myyjän ja ostajan välinen asia. Ostaminen voi kuitenkin edellyttää, että ostaja asuu kyseisen kunnan alueella. Näiden mökkien hinnat vaihtelevat täysin alueiden mukaan ja niiden hintatason mukaan. Lisäksi hintaa voi vaikuttaa kunto, irtaimisto ja muuta asiat, joita palstalla on. Kaupanteko on samanlaista kuin tavallisen mökkikauppa, joten maksettavaksi tulee varainsiirtovero sekä yhdistyksen jäsenmaksu, johon on liityttävä kaupanteon jälkeen. Tästä syntyy myös vuosittaisia kustannuksia, jotka ovat jäsenmaksu ja mökkiin menevät käyttömaksut kuten vesi ja sähkö. Lisäksi pitää maksaa kiinteistövero sekä tonttivuokra eli ihan ilmaista puuhaa tämäkään ei ole. Näitä kustannuksia voi ennalta selvittää yhdistykseltä ja harkita sen jälkeen kaupantekoa.

Siirtolapuutarhat ovat myös kauniita alueita ja niitä voi olla mukava käydä katsomassa ja ihailemassa. Jos ei omaa puutarhaa saa hankittua voi tällaisia siirtolapuutarhoja käydä myös kuvaamassa. Rajala verkkokaupasta löydät itsellesi toimivan kameran kuvaamiseen. Varsinkin kasveista ja luonnosta kiinnostuneilla tällainen kuvausmahdollisuus on tärkeä. Kuvaamiseen liittyen on kuitenkin kysyttävä lupaa omistajalta tai yhdistykseltä.